Olen hieman päälle kolmekymppinen nyt ja mulla on sellanen tunne, että oon menettänyt toivon tästä koko suomesta ja maailmasta. Meidän -90 luvulla syntyneiden tulevaisuudesta on leikattu ihan jatkuvasti, että saadaan rikkaille lisää ja eläkeläisille lisää. Nuoria ja köyhiä turpaan minkä keretään, vitut teistä. Vitut mistään yhteisestä hyvästä tai maailman parantamisesta kunhan mulla on pätäkkää, sijotukset ja kolme kesämökkiä t: avg. kokoomuksen äänestäjä. Mulle, mulle mulle lisää, aina lisää, koska setä tarvii LISÄÄÄÄÄ.
Mites toi koulutuslupaus? Mites toi, et persut lupaili, et heille EI KÄY, ETTÄ KÖYHILTÄ LEIKATAAN? Ja nyt nämä vitun valehtelevat sosiopaattipellet on hallituksessa sakset kädessä muna kovana. Note tähän väliin, että en ole mikään legendaarinen IDEOLOGISESTI TYÖTÖN, mistä media tykkää tehdä ragepornoa.
Hain 18-25 vuotiaana varmaan ~1000 eri työpaikkaan ja en saanut mistään mitään. Sitte yhen kerran tärppäs alle vuoden pesti, jota ei jatkettu, vaan tilalle otettiin joku nepo-child siskon kaverin kaima. Tää äärimmäisen toksinen paikka ajoi mun valmiiksi hataran mielenterveyden sille tasolle, että teki mieli vetää kys-setit joka päivä, mulle mm. huudettiin kurkku suorana naama punasena 2 minuutin myöhästymisestä, joka nyt voi käydä joskus kelle vaan. Mielenterveys oli jo aika täysin tuhottu tuon 8 vuoden työttömyysputken aikana, missä työkkäri ei kyllä tasan unohtanut kyykyttää joka käänteessä ja pakottaa kaikenmaailman CV-kursseille, mistä ei ole kellekkään mitään hyötyä, muutako niille ketkä käärii hyvät massit niiden vetämisestä.
Lääkitsin vuosikaudet pahaa oloa polttelemalla tuon umpipaskan työpaikan jälkeen ja sain käytyä yhen vuoden kestävän koulun ja pari kurssia lisää samaisesta aiheesta ihan täysin polttelun ansiosta (koska mun ei tehny joka päivä mieli vetää itteäni jojoon), mutta töitä ei vaan jumalauta saa. Sit ku nyt talous on vedetty niin vitun kireelle tällä loputtomalla säästämisellä köyhiltä, että en ihan oikeasti jaksa enää. En vittu jaksas olla joka kerta laskimen kanssa kaupassa laskemassa joka vitun penniä, että ylipäätään voin syödä. Ei puhettakaan, että mulla olis rahaa enää edes poltella mikä piti edes jonkunlaisen hyvänolon tunteen mukana tässä arjessa. Ihan _kaikki_ raha menee pelkästään vuokraan, sähköön, veteen ja ruokaan.
Oon ihan loppu tähän, että tunnelin päässä ei ole MITÄÄN valoa tai toivoa, että meidän ikäpolvelle asiat ois joskus paremmin. Nään pelkkää loputonta säästöä, loputonta kurjuutusta, loputonta leikkaamista, loputonta kyykyttämistä, riistoa, ahneutta ja kaikki minusta ja minua nuoremmista.
Ennen ku joku ehottaa terapiaa niin käyty on ja käyn edelleen. Oon yhteistuumin todennu sen kahen ammattilaisen kanssa, että ympäröivä maailma tällä hetkellä on vaan ihan vitun hankala meille ja pitää vaan koittaa jaksaa. Entä sitte ku ei enää vaa jaksa kokoajan pelkästään selviytyä? Muistan ajat ku pystyin vielä tuista säästämään ja käymään tyyliin edes kerran vuoteen festareilla, nyt ei oo mitään toivoa, ku IHAN KAIKKI maksaa aivan vitusti enemmän, ku ennen ja samalla on tuista leikattu. En ihan oikeesti tiiä, kuin kauan jaksan enää tätä paskaa.
Mun pitäis hakea kouluun kahen viikon sisään taas koodariksi, enkä tiedä työllistyykö silläkään enää tässä paskassa maailmantilanteessa yhtään. Toi koodariki pelkästään siks, ku se tuntuu paskoista vaihtoehdoista vähiten paskalta.
Tuntuu niin saatanan väärältä, että me ollaan ensimmäinen sukupolvi mikä on ihan saatanasti köyhempi ku meitä edeltävä ja se ei ole edes meidän syytä, vaan https://www.is.fi/politiikka/art-2000011212654.html just tällasien vitun mistään mitään tietämättömien sosiopaattien, keille ei yhtään mikään riitä, Pilalle lellitty sukupolvi.
Mun pää ei enää kestä tätä. Olin tuolloin 18 vuotiaana toiveikas tulevaisuudesta, voin suht hyvin siihen nähden, että olin köyhästä perheestä ja vaikka oli koulukiusaamistaustaa, olin silti toiveikas ja jotenki odotin, että tästä tää kaikki paranee. Vitut mihinkään parantunut, ku tuntuu, että tämä paska yhteiskunta ja paskat kokemukset työpaikoilta on tuhonnut mut ihmisenä ihan kokonaan. Nykyään diagnosoitu vakava masennus, ahdistuneisyyshäiriö ja erityisherkkyys ja varsinki tämä viimenen tekee työllistymisestä aivan saatanan raskasta, ku kuormitun ihan järjettömän nopeaa, enkä todellakaan palaudu 8 tunnin työpäivien jälkeen seuraavaksi päiväksi työkuntoon.
En nää valoa tunnelin päässä, seki on varmaan jo säästösyistä sammutettu tai Purra ja Orpo leikanneet irti ja varastaneet kesämökkiensä liiteriin.
