Löysin tämän LinkedInistä ja pisti miettimään, että oikeastikko ihmiset näistä ovat valittaneet hotellin respaan? Kyllä sen pitäisi ymmärtää, että jos mennään luonnonhelmaan majoittumaan, niin siellä on niitä ötököitä. Kaupungissakin on.

Vieläköhän tällä pääsisi kulkemaan?

Kävin tänään kaupungilla ja siellä oli paikat täynnä pride-porukkaa. Nuoret ihmiset huolettomasti kirmasivat sateenkaarilippujen kanssa.

Jotenkin siitä tuli mieleen oma lapsuus 90-luvun Suomessa. Silloin Suomessa oli yksi homo: Juha Föhr.

Juha Föhr oli iltaisin meteorologi telkkarissa, mutta toisena työnään hän oli Suomen virallinen homo. Oli astunut ulos kaapista ja sai siitä hyvästä olla jonkinlainen friikki tai kuriositeettii. Antaa haastatteluista lehdissä siitä minkälaista on olla homo.

Tai olihan sitä kaapit pullollaan porukkaa, mutta julkisuudessa se olisi ollut aivan kuolemantuomio. Touko Laaksonen eleli koko elämänsä 'kämppiksen' kanssa ja Tove Jansson vietti kesät 'ystävän' kanssa saaressa. Tuolloin 90-luvulla Jari Sillanpää oli Suomen suurin artisti, mutta syvällä kaapissa. Vähän semmoinen villi poikamies joka hurmasi Suomen naiset.

En nyt sano että meillä vieläkään on täydellinen tasa-arvo, mutta ilmapiiri on radikaalisti erilainen. Mikä on merkittävää, asenteet eivät ole muuttuneet ainoastaan nuoremmissa sukupolvissa, vaan tuntuu että vanhemmatkin sukupolvet ovat muuttaneet ajatteluaan. Muutos on niin valtava että sitä on ehkä hankala käsittää jos ei ole elänyt sen läpi.

Alisan omin sanoin hän on ”keskimääräistä vähän parempi maratonjuoksija”

Kävelin just nonchalanantisti duunipaikalle ja leimasin itteni sisään.

Siin sitte 5 min kattelin et mis helvetis kaikki on. Sit kaivelin puhelimen taskusta ja katoin et vitun vitun vittu. Olin iha 100% vakuuttunu et tänään on keskiviikko ku aamul automaattiherätys räjähti soimaan.

No tulipahan herättyä ajois.

Mielestäni tämän nojalla silmäinvenyttelijöillä ei ole enää mitään asiaa Arkadianmäelle. Japanissa asuvana yrittäjänä jonka elanto nojaa suuresti Suomi kulttuurin maailmalle myynnissän, koen tilanteen erittäin järkyttävänä. Mitäpä mieltä sinä?

Skannaillessa juttuja Internet Archiveen tuli eteen tälläinen erikoisuus. Anttilan välikausikuvasto syksyltä 1975, jossa on myynnissä ainoastaan kotimaisia tuotteita. Kuvastoa on ilmeisesti inspiroinut käynnissä ollut maanlaajuinen kotimaista tuotantoa kannattanut kanpanjointi ja avainlippumerkki josta tehtiin samana vuonna valvottu alkuperämerkki.

Voisimpa yhä pukeutua kotimaiseen tupladenimiin.

Täysi luettelo täällä: https://archive.org/details/anttila-postimyyntiluettelo-no-7-1975

Pitää vähän zoomailla mutta tässä muutama sivu mun Habbo Käsikirjasta jonka sain synttärilahjaksi varmaan 2008 (Kiitti Teme!) ja tämä kirja siis julkaistu 2006. Vieläkin yks mun kultaisimmist aarteista.

Moi saksasta kaikille, 😊

Tekstiseinä tulossa :D

Ensimmäisenä mun on täytyy varoittaa teille, että tää vois kuuluu vähän oudolta. Ei vaan siksi, että mä opin suomen kieltä kattomalla youtube videoita, lukemalla youtube kommenteitä ja kääntämällä suomen musiikka ja sen takia kirjoitan kun simpanssi... Vaan myös siksi, että mitä mä sanon vois olla vaikeatajuinen monille teistä.

Te tiedätte varmasti ihmisiä joita kattoo animejä ja vähitellen alkaa rakastaa kaikesta japalainen kielestä ja kultturista jne, vaikkei ne ees ollu japanissa eikä niillä on japalaisia kavereita. Mä en koskaan oikeastaan ymmärtänyt näitä ihmisiä ja luulin että ne on vähän oudolta (ja mä vieläkin luulen sitä lol).

Mut siis joo öööööööö nyt se noloo juttu on, että mun on pakko myöntää, että mä oon yks niistä. Paitsi mä en oo rakastunut Japaniin, vaan mä oon rakastunut Suomeen. Ja mä halusin kertoo teille koska mulla ei oo joku toisen jonka mä voisin tai haluisin kertoo sen.

Ensinnäkin mä haluun sanoo että mä ihan todella vitun saakelin rakastan teidän suomen kieltä. Mä tiiän että mun suomi ehkä näyttää vähän kun kumalassa eestiläinen joka yrittää kirjoittaa suomeks. Kun mä sanoin ennen, mä opin suomea katsomisesta youtube vlogeistä ja muista videoista sekä niiden kommenteistä koska mä rehellisesti ihan vihan kielikirjoja ja mitä ja miten niitä opettaa. Mä en haluu oppia miten kysyy "Where is the hotel? Can I have a coffee please?" koska mä en haluu olla turisti, vaan ymmärrä te oikeita suomalaisia ihmisiä ja teidän huumori ja kultturi.

En oikeesti muista miks mä tuolloin aloitin oppia suomea. Vaan muistan että 2011 mä ostin kielikirjaa, luin viis sivuja, sitten sanoin itelleni "fuck this shit" ja en enää kosketin oppia suomea 2023n asti. Sit tän vuoden kesänä mä yhtäkkiä päätän että nyt mä vihdoinkin todellisesti aion oppia suomen kieltä. Siis nyt melkein 2 vuosia myöhemmin, tässä mä oon. Kirjoitan kurjaa suomea käytämällä sanakirjaa mut perkele mä osaan kirjoittaa ja ymmärrä vähän vitun SUOMEA.

Varmaankin te muistatte kun te opitte englantia ja löysitte englantikielinen maailman. Englantilainen sarjat, elokuvat, videot, meemit jne. Nyt mulla on täsmälleen tän tunne suomen kielen kanssa. On ihan mahtava kattoa ja ymmärrä suomenkielen juttuja. Mä muistan kun mä katoin ekaa kertaa suomenkielen videon youtubessa (Soikku ❤) ja kun mä en ymmärtynyt yhtään kun "moi kaikki" ja "moi moi". :D Nykyään mä osaan kattoo ja ymmärtää esim Luottomiestä tekstityksillä, muutamat tubettajat mä osaan ymmärtää jopa ilman tekstityksillä, joka on IHAN HULLU. Joskus mä ymmärrän 90%, joskus mä ymmärrän... ättärrä suvulta turrulta vautama ykköstä mäksätä paartamaan herältään, eli ei vitun mitään. 😂 Sit mä mietin, oonks mä oppinu väärin suomen kielen vai olikohan tää ehkä savolainen?

Anyway, nyt en oikeesti tiiä mihin mä meen tästä kohdasta. Niinku mä jo sanoin, mä en asuu suomessa eikä mulla oo suomalaisia ystäviä, joten suomen kielen oppiminen on tosi hitaasti mulle. Oon miettinyt oppia suomea kieliopettajan kanssa, koska mä tietysti haluun osaa puhuu suomea. Mulla on tämmönen tyhma ajatus että mun täytyy osaa suomi ennen ku mä tuun Suomeen ekaa kertaa lomalle.

Mä toivon että ehkä 2026 talvella tai kevällä mä vihdoin voin matkustaa Suomeen (on vähän vaikea juttu mulle koska asun yksin ja mulla on kissa Kissanvero täällä 🥰 ). Ensiksi menisin todennäköisesti Helsinkiin yks tai kaks viikkoa. Sit jos mä todellakin tykkään Helsingistä/Suomesta, mä haluisin tulla useampi ja ehkä autolla ja SITTEN mulla ois isoja suunnitelmia. Mä matkustaisin ympäri koko Suomeen, vierailisin Suomen pienien ja isojen kaupungit mitkä mä näin videoissa, esim Tampere, Jyväskylä, Oulu, Rovaniemi, Kouvola :D jne. Mä katoisin järviä, jokia, puutia, laskeisin poroja 😅söisin ja joisin kaikki suomalainen ruokaa (saksalainen vaatimaton ruoka 🤝 suomalainen vaatimaton ruoka), kuolla itikkojen takia jne. Ehkä lataa tinderia, siinä tehdä vaikutus johonkuhun söpöön suomalaiseen naiseen mun sikan suomenkielen skilleilla, sitten saada sen näyttää mulle Suomen parhaiden paikkojen/juttujen, eli vaan matkustaa jonkun toisen kaa. 😊

Siis toistaiseksi mä jatkan opiskelemasta suomea, kattomasta suomenkielen videoita ja lukemasta /r/arkisuomi (ihan hieno subreddit btw). Ehkä silloin tälloin mä voisin kirjoittaa kommenti täällä kun saksa on aihe.

Anyway kiitos kun luitte tänne asti. 😊 Jos joku haluu juttelee mun kaa, voit laittaa mun viesti suomeks, englanniks tai saksaks DM:een.

Hyvää viikonloppujatkoa ja moimoi! 😊

Tulin pihalta sisälle ja hoksasin hyttysen kämmenellä avatessani ovea. Mikrosekunnin pohdinnan jälkeen aivot päättivät että tää on helpompi napata suuhun kuin yrittää läpsästä toisella kädellä jotka pitelevät avainnippua.

Taitaa olla eka kerta kun näin oon tehny, ja ihme kyllä en kadu päätöstä. Maku ja suutuntuma oli vähän kuin söisit mustikankukan - mitäänsanomaton tekstuuri, outo kesäisen mesinen maku.

Oon ehkä sittenkin sammakko.

Tässä joku kerta olin sporttibaarissa iltaa viettämässä ja katselin ruokalistaa. Siellä oli ne tavalliset, oli talon burgeria, wingsejä, löytyi jalapeno poppersia ja beer-battered onion ringsiä. Kaikki varmaan oikein hyvää kaljan kanssa.

Mutta vähän jäin miettimään, että miksi suomalaisessa baarimenyyssä ei ole koskaan mitään suomalaista? Missä on lihapiirakka, missä makkaraperunat?

Sellaiset käsivarsitatuointityypit kyllä kertoo kuinka monta tuntia he kypsyttävät briskettiä tai miten heillä on aito birria tacon resepti, mutta kukaan ei ole päättänyt käyttää monta viikkoa löytääkseen täydellisen piirakankuoren oman ravintolansa atomiin.

Jos porilainen olisi amerikkalainen ruokalaji, hesari olisi täynnä arvioita ravintoloista joissa mustat kumihanskat kädessä tehdään itse asiassa talon omaa lauantaimakkaraa, vähän kerrotaan minkälaista hapanjuurileipää käytetään.

Luulen että makkaraperunat möisivät kuin häkä jos listaan nimeksi vaihettaisiin hot dog taters.

Ehkä ainoa tapa saada suomalaiselle snägärikultturille arvostusta olisi viedä sitä ulkomaille ja sitten kirjoitta artikkeleita miten Berliinissä tai New Yorkissa ollaan hulluna möttöseen.

Kouluissa annettiin ainakin minun kouluaikoinani vähän sellainen kuva, että Suomi ja Ruotsi olisivat olleet jossain tasavertaisessa ja molempia osapuolia hyödyttävässä liitossa, vaikka todellisuudessahan Suomi oli vain siirtomaa ja puskurivyöhyke, jonka väestöä pidettiin ruotsalaisten toimesta rodullisesti alempiarvoisina barbaareina. Suomenruotsalaisen väestön historia on myös tässä suhteessa valkopesty (johtuneen varmaan siitä, että heillä oli myös historiankirjoituksessa yliedustettu asema aikoinaan?). Tämä aihe tuntuu edelleen olevan jonkinlainen tabu meidän yhteiskunnassa, vaikka kolonialismin jäljet näkyvät edelleen.

Tarkoitukseni ei siis suinkaan ole lietsoa mitään vihaa ketään tai mitään kohtaan. Mielestäni historia pitäisi vain nähdä sellaisena kuin se oli, vaikka se saattaisi loukata joidenkin tahojen tunteita.

Kertokaa jos jokin maku puuttuu. Pahoittelen huonoa valaistusta ja heijastuksia. Mukana muutama kaksoiskappale, kun samaa tavaraa saanut eri purkissa. Kerääminen aloitettu 2021 kesällä.

Ananas edelleen suosikki kun joku kuitenkin kysyy.

Tässä on listaus jossa pääosin jenkkituotteiden korvikkeita suomalaisilla tuotteilla. Tai viimekädessä euroopasta löytyvillä. Puutuu paljon ruokia, joten saa lisätä omia havaintoja. Ja miks ei muutenkin.

Ostakaa paikallista, välttäkää jenkkiä!

Tuntuu jotenkin vähän oudolta, että vaikka meillä suomalaisilla on rikas mytologia, niin keskivertosuomalainen ei tunnu olevan lainkaan siitä kiinnostunut. Meidän mytologia ei näy eikä kuulu (enää) missään, eikä siitä siten voida myöskään ammentaa mitään. Muissa Pohjoismaissa tilanne ei vaikuta olevan samoin. Mistä luulette tämän kiinnostuksen puutteen johtuvan?